7.

Käytiin perjantaina lähimetsässä kuvaamassa Roosa-siskoni kanssa. Reissu tietysti alkoi ainaisella "ei musta sitten saa hyviä kuvia" -liturgialla, mutta ainakin omasta mielestäni tuo väite kumoutui täysin, vai mitä oote mieltä? :)

Laitetaan oma lemppari tähän kärkeen, tykkään tän kuvan tunnelmasta.

Tää kuva on otettu erillisen salaman kanssa, sillä sai noista etualan lehdistä kuvaan hauskat kehykset. :)

Sommittelin kuvissa mallin keskelle kuvaa, vaikka joku voisi olla sitä mieltä, että aina pitäisi mennä kolmanneksien mukaan. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja ainakin omaa silmää miellytti tämä eniten.

Kommentteja, mielipiteitä? :) Taisi olla ensimmäiset kunnon potretit täällä blogissa, jee. :D

6.

Viikon kuvauskeikan jälkeen ei kuvausinto ollut suinkaan kadonnut. Eilen illalla sain idean lähteä kuvaamaan öistä Lahtea, joka oli torstai-iltana aika hiljianen. Suuremmat ihmismassat eivät olisi olleet pahitteeksi kuvia ajatellen, mutta Lahden tuntien en kyllä sellaisia missään vaiheessa odottanut.

Mielekkyyttä hommaan toi asteen verran parempi kamera, kuin omani (Canon 7D) ja laajis (Canon EF-S 10-22mm f/3.5-4.5 USM) jotka molemmat lainasin "töistä" Puolustuvoimilta.

Jonkun onnettoman pyörä pääty kuvailun kohteeks. Nyt kun jälkeenpäin ajattelee niin tän ois voinu ottaa lähempääkin.

Eipä ollut motarillakaan paljoa liikennettä. Vastaavan kuvan vois ottaa uusiks sitten kun sattuu vähän enemmän trafiikkia olemaan.

Tekasin myös tommosen aika geneerisen vesileiman, siitä mitään mielipiteitä? :)

Lennigram

Olen ollut tämän viikon komennuksella Riihimäellä kuvaamassa Sotilaiden jalkapallon SM-kisoja. Kivaa on kyllä ollut, jalkapallo kun sattuu olemaan hieno laji, mutta pitkien sateisten päivien päätteeksi yleensä väsyttää. Niinä hetkinä on mukava katsella kuvia, mitkä muistuttavat kodista ja kotona odottavista asioista. Yksi niistä on noin 9kk ikäinen kääpiömäyräkoira Lenni. Lenni ei ole minun koirani, eikä se edes asu kotonani, vaan se on tyttöystäväni koira. Silti se muistuttaa minua niistä asioista, joita kotona odottaa.

                           

Yleensä sen tempauksia on hauska katsella, se kun on varsin päättäväinen otus. Se on myös todella fotogeeninen, sitä on hyvin helppo kuvata. Taitaa olla mallin vikaa...

Laitetaan vielä yksi kuva täältä Riihimäeltä, tämän kuvan oikeudet omistaa siis Puolustuvoimat.

(c) Puolustuvoimat

4.

Noniin. Pitkästä aikaa päivitystä tännekin. Sorruin ja hankin Photoshopin, kun edukkaaseen hintaan sai poistettua. Oli myös pitkästä aikaa aikaa käydä kuvaamassa ja kohteeksi valikoitui itselleni tärkeäksi muodostunut tähtitaivas. Paikkana oli Karisalmen silta Asikkalassa. Pakko sanoa, että alkaa kyllä kaipaamaan valovoimaista laajista, pitänee varmaan sellainen hankkia, kunhan muuton saa pois alta.

F/3.5 20,0 sec ISO 800 18mm

Sitten jotain ihan muuta. Perheen pienimmät ja herkimmät voivat sulkea sivun nyt, sillä seuraa kuvia allekirjoittaneesta. Kävin pitkästä aikaa shoppailemassa ja vaikka en aio mitään lifestyle/muoti -blogia pitää, niin ajattelin että tämän verran voidaan poiketa linjasta. Eli tässä minä. Jee. Kuvat otti tyttöystäväni Susanna ja käsittelyn hoidin minä. 

Omia kuvia tulee näytille lisää huomenna tai ensi viikolla, koiraihmiset voi varautua pieneen vauhtimakkaraan, jolla on jalat ;)

3.

Intissä ollessa ei oikein kauheesti jää aikaa omille projekteille, eikä aina edes huvita tarttua kameraan ja lähteä kuvailemaan. Kesäkin on mennyt kuin huomaamatta; vasta äsken oli juhannus ja nyt ollaan jo matkalla kohti syksyä. Oman kesäni yksi huippuhetkistä oli reissu, jolla tämäkin kuva otettiin. Ei se ollut oikeastaan mitenkään kovin erikoinen, saunomista ja yö veneellä, mutta siinä oli jotain mitä koko kesän kaipasin

5,0 sec f/11 ISO 100 31mm

Näin loppukesästä alkavat illat jo hämärtyä sen verran, että pystyy ottamaan pidempiä valotuksia ilman että taivas tai vesi palaa puhki. Valitettavasti honkkari-tasoinen kolmijalkani ei ole tukevimmasta päästä, mutta tässä kuvassa mielestäni onnistuin.

Portfolio vm. 2013

Laitetaan vielä pari fotoa. Eli tässä on viime vuonna ottamistani kuvista koostuva portfolio. Laitoin tähän aikanaan niitä kuvia, joissa koin että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sain sen kaiken tallennettua kameralle. Linkkaan ainakin tällä kertaa kuvat Flickristä, voi olla että tulevaisuudessa upotan kuvat suoraan tänne.

Vääksyn kanava / Syksy 2013

Automyyntikuvareissulla napattu...noh, luokittele itse. / Kesä 2013

Tukholma / Kesä 2013

Canon 50mm F/1.8 II kokeilua / Kesä 2013

Canon EOS 650 / Syksy 2013

Yöllinen taivas syksyllä 2013

Eiköhän näillä kuvilla pärjätä alkuun. Laitetaan ensi kerralla jotain tuoreempaa! :)

Kuka?

Pieni esittäytyminen lienee paikallaan, ikään kuin näin muodolliseksi aluksi. Olen 19-vuotias nuorimies. Edustan kuulemani mukaan noin 75% ikäluokastani suorittamalla tällä hetkellä asepalvelusta. Minut tuntevat ihmiset alkaisivat tässä vaiheessa ihmettelemään, että kuinka niin ASEpalvelusta? Olen nimittäin valokuvaaja. Kyllä, asevelvollisuuden voi suorittaa myös ottamalla valokuvia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten ole viimeisen puolen vuoden aikana juurikaan aseeseen koskenut. Ei minulla ole mitään aseita vastaan, eikä juurikaan armeijaakaan vastaan. 

Palvelusta ollessa jäljellä enää vain 40 aamua, pitää inttiä alkaa kohta miettimään menneen kautta. Toki vielä on paljon asioita, mitkä odottavat tulevaisuudessa, mutta niin se vain on - kohta se on ohi. Miten tähän oikein päädyttiin? Lapsena tykkäsin sotaleikeistä, vähän vanhempana tykkäsin airsoftista ja paintballista, pelasin sotapelejä, katsoin sotaelokuvia... Olin vielä inttiin tullessakin varma, että nykyisen 8,5 kk palveluksen sijaan olisin täällä "niin pitkään kuin pitävät", mikä käytännössä tarkoittaa 347 vuorokautta, 11,5 kuukautta. Halusin johtajaksi. Aliupseeriksi ainakin, miksei upseeriksikin. Kuitenkin palveluksen edetessä voimistui tunne siitä, että ehkä täällä laitoksessa voi tehdä jotain, josta olisi suoraa hyötyä siviilielämässä (en halua väheksyä johtajakoulutuksen vaikutuksia siviilielämässä - päinvastoin. Pidän sitä hyvänä ansiona). Kuulin mahdollisuudesta päästä valokuvaajaksi ja päätin kokeilla onneani.

Siitä on nyt puoli vuotta, kun astuin prikaatin esikuntaan pääsykokeisiin. Sen jälkeen onkin kerinnyt tapahtua monenlaista. En pitänyt itseäni kovin kummoisena kuvaajana silloin, kun hain. En todellakaan pidä nytkään; nykyään tuntuu lähinnä että olisin huonompi, kun osaa kiinnittää enemmän huomiota omiin virheisiin. Olen kuitenkin varma siitä kehityksestä, jota tämän puolen vuoden aikana on tapahtunut. Kehitystä on tapahtunut niin kuvaajana, kuin ihmisenä. Loppujen lopuksi ei ole juurikaan hyötyä, jos on loistava kuvaaja, mutta ihmisenä kolkko, sillä se, miten tuot esille työsi tuloksia kuvaajana on riippuvainen siitä, millainen ihminen olet. Valokuvaajan ammatti on erittäin sosiaalinen, pitää pystyä kommunikoimaan sujuvasti asiakkaiden ja mallien kanssa ja toisaalta myös ohjata heitä, jotta päästään toivottuihin lopputuloksiin. Lisäksi hermojen pitää kestää: monesti tilanne on se, että kuvaustilanteet eivät toistu. Joskus on vaan pakko onnistua kerralla. 

En väitä, että olisin ammattilainen. Tai ammattitasoinen. Puhun vain niistä kokemuksista, mitä minulla on, kun olen edustanut Puolustusvoimia valokuvaajan roolissa. Kohta olen eräänlaisen valinnan edessä: kun intti loppuu ja työni valokuvaajana loppuu, miten haluan jatkaa kuvausta? Siviilissä olen vain keskitason harrastaja. Tähän toi tietynlaista rohkaisua eilen ajattelemani asia. Jos valokuvaaminen on unelmani, niin eikö se ole asia, jota minun pitää tavoitella? Asia, jonka puolesta taistella; asia, jonka puolesta joudun tekemään uhrauksia. Todennäköistä on, että joudun tekemään kovasti täysin valokuvaamiseen liittymättömiä töitä, jotta voisin saavuttaa unelmani. Mutta, mikä se minun unelmani sitten on? En tiedä tarkkaan, tiedän vain että se liittyy valokuvaamiseen ja tiedän myös sen, että uskon tämän blogin auttavan minua löytämään sen.